Olin eilen pitkästä aikaa soutelees ihan yksinäni. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä? En oo varma. Yksin soutelus on hyvät ja huonot puolensa - saa mennä miten haluaa mut toisaalta kukaan ei oo sanoos ku pitäis kääntää ettei souda mitään päin. Oli vähän turistifiilis ku kuvailin rantoja ja itteeni. Onneks leirintäalueella oli viel enemmän turisteja ku mä oon. Ne tuli kyseleen jopa multa kuinka syvä tää järvi on, mitä kaloi sieltä saa, tunsinko Kyllikki Saarta tai olinko sille mitää sukuu. Sulosta.
Illalla käytiin kylällä sen kunniaks et Siirillä oli nimpparit. Siel oli taas aika hiljasta. Nyt oottelen vaan iltaa ja sitä et Saana tulee Isojoelle. Eka syödään jotain, en oo viel varma mitä kokkaan ja sit illemmalla taidetaan suunnata kylälle.
En malta oottaa huomista, tulee tapahtuu nii paljon kaikkee kivaa. Oon ihan innoissani. Juhannus menee aina niin hyvin, ja no miksei menis. Täs porukas kaikki tuntuu aina ihan erityiseltä. Jopa urheilukentän patjalla makaaminen vaikkei kukaan puhuis mitään, olis vaan ihan hiljasta mut tietäis et ne kuuntelis jos haluis sanoo jotain. Tällästä hyväs porukas kuuluiski olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti