20130719

We all have bad days, but one thing is true; no cloud is so dark that the sun can't shine through





Olin yks viikonloppu piknikillä ihanien ystävien kanssa. Käytiin hakees kaupasta kuohuviini-laseja, muffinseja ja limsaa ja päätettiin istahtaa kukkulalle, joka sijaitsee lähellä kaikkea ja sieltä näkeekin hyvin mitä kylällä tapahtuu. Vitsit että tykkään näistä kuvista. Ihana aurinko, kesä ja se fiilis.

Tiistaista asti oon majaillut kotona ja tänään suuntaan taas takasin järvelle. Tällä kertaa vain pikavisiitille - sunnuntaina tai viimeistään maanantaiaamuna aattelin tulla takasin. Toisiks viimenen viikonloppu töissä tänä kesänä. Upee fiilis. Oon edelleen täysin tyytyväinen tohon työhön ja siihen fiilikseen mikä siel on. Päivät menee kestohymy kasvoilla, kahvia juoden ja asiakkaiden kanssa jutellessa. Toki siel välillä saa töitäkin tehdä, mut tykkään siivota. Ihana saada purkaa energiaa jonnekkin.

Kotoillessa oon ehtinyt käymään pari kertaa Anniinan kanssa salilla, lenkkeillyt yksin ja hyvän ystävän kanssa, pyöräillyt, käynyt mustikassa ekaa kertaa yksin (!!), halaillut (etenkin ihanaa Tessua) lemmikkejä, makoillut sohvalla, rentoutunut, odottanut salkkareiden uusintojen alkamista et sais jotain tekemistä, nauttinut perheen seurasta ja ajatellut, et mä oon onnellinen. Eilen istuin rappusilla miettimässä elämää pari tuntia ja rakastuin kesän sadekuuroihin jotka kestää vaan vähän aikaa eikä ne oo ees kylmiä.

Eniten mielessä kuitenkin on ollut se, et ihanaa asua kahdessa kodissa.

20130710

Side by side or miles apart, real friends are always close to the heart


Neljän päivän työputki meni seminopeesti. Työpäivät tuntu kestävän vaan pienen hetken ja sit olin taas vapaa. Vapaa tekeen sitä mitä halusin. Olin perjantaista tiistaihin leirintäalueella yksin vaunuilemassa ja vaikka pidänkin enemmän ihmisten kanssa olemisesta, pidin itsenäisyydestäkin tosi paljon. Oli ihana saada asua yksin, huolehtia kaupassa käymisestä, siivota, tiskata, mennä uimaan vaikka keskellä yötä jos halusi, herätä aamulla katsomaan lasten ohjelmia ja käpertyä peiton alle lämmittelemään. Nauttia auringosta kahvikupin kanssa asuntovaunun markiisin alla, soudella ja nauttia hiljasuudesta. Tutustua uusiin ihmisiin ja jutella muiden leiriytyjien kanssa niitä-näitä. Istuttiin yks aamu rannalla ruokkimassa sorsia jonkun mökkiläisen kanssa ja rakastettiin maailma. Oon hymyillyt töissä posket kipeäksi ja mikä tärkeintä kokenut olevani onnellinen.


Eilen tulin kotiin kattomaan meidän pikkusta. Perhettä unohtamatta. Soitin keskellä yötä pitkästä aikaa Annalle. On niin ihana huomata ettei oikeet ystävät katoo minnekkään vaikkei niille joka päivä puhuisikaan. Ei edes joka viikko. Omassa sängyssä oli niin hyvä nukkua, oisin voinut olla siinä vaan koko päivän. Yhdeltä meillä oli Unelmatiimin kokous ja meinasin nukkua pommiin ja myöhästyä sieltä. Onneksi eräs ystävä herätti ja kysyi muistanko tulla 



Kokouksen jälkeen otettiin koirakaverin kanssa päikkärit ja sen jälkeen oon ollut vaan. Jääkaappi oli täynnä mansikoita - äiti oli jättänyt lapun et niistä voi keksiä jotain. Niin keksinkin. Tein mansikkapiirakan. En jaksanut etsiä reseptiä vaan heittelin yleiskoneeseen kaikkee mitä sattu tuleen mieleen. Hyvää siitä silti tuli.

20130705

I'd rather have bad times with you than good times with someone else




Keskiviikkona meille tuli uus rakas perheenjäsen. Mä sain päättää sen nimen, joten siitä tuli Tessu. Nyt meillä on omat Topi ja Tessu. Oon ehkä kattonut liikaa lastenleffoja mut rakastan näitä nimiä ihan yhtä paljon ku niiden takana olevia koiriakin.
Tessu on Suomen ajokoira ja tällä hetkellä se on yhtä pieni ku mäyräkoira. Se on vähän ujo - automatkan jälkeen sen jalat tärisee aina ihan kauheesti. Se on myös unelias - niinkin paljon et se vois viettää koko päivän nukkuen. Mun sydän suli lopullisesti tolle pikkuselle sillon, ku se tuli mun viereen nukkumaan ku makoilin sohvalla. :')

Mua itkettää ku ajattelenki et joudun oleen tästä pikkusesta erossa tiistaihin asti. Viedään tänään vaunu leirintäalueelle, jossa oon töissä, kuukaudeksi. Asustelen siellä sen ajan ku mulla on töitä ja vapaapäivinä yritän olla kotona mahdollisimman paljon viettämässä aikaa ton kanssa. Hetken päästä lähdetään Anniinan kanssa kiertämään Pihlajanpuolen lenkkiä, joka järjestetään Isojoella joka vuosi päivää ennen markkinoita. Lenkin jälkeen suunniteltiin menevämme uimaan, jos vaan uskaltaudun. En oo käynyt viel tänä kesänä ollenkaan uimassa, mut oon päättäny et tänää tai ei ollenkaan.

Kivaa viikonloppuu sinne ruudun toiselle puolelle! :-)

20130703

No matter what happens to us - everyday spent with you is the best day of my life

 

Kirjottelen pitkästä aikaa. En oo unohtanut teitä, on vaan ollut niin paljon muuta tekemistä ettei aika yksinkertasesti oo riittänyt. Myös inspiraatio on ollut hukassa ja en oo osannut muodostaa ajatuksista kunnollisia sanoja, saatika sitten lauseita. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että on kirjoitettava ja kerrottava jotain.


 
Valitsin tähän postaukseen kuvia mummun lapsuudenkodista Hormistosta - sieltä, missä olin juhannuksen jälkeen viimeistä kertaa. Haikeeta vieläkin. Se oli niin kaunis paikka ja siihen liittyi paljon muistoja. Toivottavasti nää kuvat antais teille ees pienen käsityksen siitä, miltä siellä on näyttänyt. Siellä oli niin vanhaa ja onnistuin pelastamaan sieltä itellenikin muistoksi muutamia tavaroita. Vanhasta navetasta löysin höyrykoneoppi-kirjan. Se on rakkaus, vaikka höyrykoneista en erityisesti välitäkkään. Fysiikasta sitäkin enemmän. Ihana huomata, et muutkin meidän suvusta on pitänyt tälläsistä jutuista.



Tänään mulla oli 5. päivä töissä ja nyt oon lomalla launtaihin asti. Silloinkin työt alkaa vasta neljältä ja iltavuorot menee aina tosi nopeesti - etenkin viikonloppusin kun on koko ajan tekemistä. Oon oppinut kaiken yllättävän nopeesti. Eniten kuitenkin oon yllättynyt siitä, miten paljon mä pidän tosta työstä. Ja siitä, miten paljon uusia ominaisuuksia oon itestäni löytänyt. Oon opetellut small-talkia asiakkaiden kanssa ja hymyillyt posket kipeäksi. Oon saanut auttaa ja mua on autettu. Näin sunnuntaina pitkästä aikaa Janikaa ja Annaa - niitä, joita oon koulussa tavannut joka päivä nähdä aina linkkamatkasta koulun loppumiseen asti. Janikan pikkusiskolla oli rippijuhlat ja mentiin Annan kanssa käymään siellä. Mulla rippijuhlien vietto venähti vähän pitkälle ja jäin Janikalle yöksi. Aamulla oli pakko herätä aikasin, koska Janikan piti lähtee töihin ja mä lähdin kotiin nukkumaan lisää.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, et heräänkin joskus. Huomenna (tai siis tänään) mennä kuvailemaan blogiin uutta banneria, siitä lisää myöhemmin! :)