Tänään itkin pitkästä aikaa.
En siksi että olisin ollut surullinen.
Kaikki tuntui vaan olevan niin hyvin.
Paremmin kuin pitkään aikaan.
Viime aikoina on tapahtunut niin paljon.
Pitkiä viestejä, kauniita hymyjä,
haikeita ilmeitä, menneiden muistelua,
uusia ystäviä ja paljon kuvia.
On olemassa niin paljon tavaroita,
jotka muistuttavat menneistä,
silloinkin kun haluaisi vaan päästä eteenpäin
ja unohtaa kaiken.
Sain kirjankin vihdoin luettua loppuun asti.
On aika aloittaa uusi.
Ja ottaa vastaan sen mukana tulevat uudet seikkailut.
Aina yhtä haikeaa
päästää irti jostain mistä kiinni on pitänyt
kun tietää ettei sitä saa takaisin,
eikä niitä hetkiä
jotka nyt vain mielessämme elävät.
Pian kesäkuu loppuu
ja alkaa heinäkuu.
Heinäkuun vietän töissä.
Onneksi siellä on viihtyisää,
tuntuu kuin ei töitä tekisikään.
Erilainen postaus kuin yleensä,
ehkä vaihtelu oikeasti virkistää.
En osaa kirjoittaa ajatuksia
niin kauniiksi sanoiksi kuin haluaisin
mutta tahdoin edes yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti