Never regret something that once made you smile

63 päivää kesälomaa ja sit siirryn lukion kakkoselle. Tuntuu oudolta. Mua jännittää keväällä alkavat kirjotukset ja samalla oon tyytyväinen tähän kaikkeen. Muistan vieläkin sen päivän kun menin ekaa kertaa tutustumaan lukioon. Mua ei jännittänyt ja kaikki tuntu niin hienolta. Heti tuli sellanen tunne, et tänne mä kuulun. Haku koitti maaliskuussa ja tein haun viimesten päivien aikana. Opettajat ihmetteli koulussa, miks venytän päätöksen tekoo. En kuitenkaan halunnu tehdä koko loppuelämääni vaikuttavaa päätöstä 15-vuotiaana vaan odotin et täytin 16. Meidän kotipaikkakunnalla ei oo omaa lukiota, joten kaikkien on tehtävä päätös siitä, mihin suuntaan haluu lähtee. Oon kiitollinen siitä, et mun ei tarvinnut mennä yksin. Siitä, että tiesin sieltä jo valmiiksi porukkaa. Siitä, et meidän ryhmä on pieni - vaan 10 henkilöä koska luetaan pitkää ruotsia.

Mietin yöllä et mitä haluun elämältäni. Missä mä haluan asua, keiden kanssa ja miten. Millasta työtä haluun tehdä ja oonko valmis tekemään kaikkeni saadakseni unelmat toteutumaan. Sanaton fiilis. Mulla on niin paljon vaihtoehtoja ja vielä enemmän unelmia.

Mietin myös et mitä odotan tältä kesältä. Uusia ystäviä, rakkautta, hyviä muistoja, töitä, viisastumista? Hetkiä joita voi muistella hymyillen vanhempana? Niitä ainakin. 

Aika menee niin nopeesti. Tuntuu ku oisin vasta vaihtanut koulua, tää vuosi vasta alkanut ja nyt ollaan jo puolessa välissä, vasta hetki sitten odotettiin kevättä ja pian on jo juhannus. Sanotaan, että aika kuluu nopeasti hyvässä seurasssa. Itse ainakin uskon siihen, välillä silti toivoisin ajan menevän edes vähän hitaammin jotta hyvistä hetkistä ehtisi nauttimaan kauemmin.. 

Hyvää alkanutta viikkoa!